Helsingin Messukeskuksen Itämeripäivän teemaan sopivassa paneelissa asiantuntijat kertoivat vesistöjä rasittavista ikuisuuskemikaaleista. Vesillä liikkujat pääsivät tarkastelemaan myös omaa rooliaan vesiensuojelijana.
Vesistöissämme on yhä enemmän kemikaaleja, jotka ovat peräisin esimerkiksi pakkauksista, tekstiileistä, harrastusvälineistä, kalaverkoista, maaleista, pinnoitteista ja pesuaineista. Näiden ikuisuuskemikaaleiksi kutsuttujen per- ja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) tiedetään säilyvän ympäristössä pidempään kuin minkään muiden synteettisten aineiden.
Venemessujen Neljä vedenaikaa -paneelikeskustelussa pureuduttiin ikuisuuskemikaaleihin: Mitä nämä piilevät ikuisuuskemikaalit ovat ja miten ne päätyvät vesistöihimme? Minkälaisia vaikutuksia niillä on koko ekosysteemiimme – vesiimme, luonnon kiertokulkuun, ravintoketjuun ja ihmisen terveyteen?
Lisäksi keskustelussa luotiin katsaus tulevaan ja siihen, miten jokainen voi olla yksilönä tai yhteisön jäsenenä ratkaisevassa asemassa ja keventää kuormaansa eri vuodenaikoina vesillä liikkuessaan.
Panelisteina oli neljä mielenkiintoista vastuullisuusalan asiantuntijaa, jotka alustivat kukin teemaa omalla erityisosaamisellaan. Puheenjohtajana toimi Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom ja Puoli seitsemän -ohjelmista tuttu luontotoimittaja ja innokas meloja Tom Nylund.
Nylund on viettänyt lapsesta saakka aikaa vesistöjen äärellä ja nähnyt, miten meri muuttuu. Itämeri-aktivistina hän haluaa työllään antaa äänensä myös merelle.
Neljä vedenaikaa -asiantuntijapanelistit:
Riku Vahala on Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja ja tekniikan tohtori. Ennen nykyistä tehtäväänsä Riku Vahala ehti toimia yli 15 vuotta Aalto-yliopistossa vesihuoltotekniikan professorina ja muun muassa Rakennetun ympäristön laitoksen johtajana. Lisäksi hän on ollut osa-aikaisesti korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena vuosina 2012–2019. Vahala on vaikuttanut myös useissa alan järjestöissä, kuten Vesiyhdistyksen ja Water Finns ry:n puheenjohtajana.
Marja Rissanen on tekstiili- ja materiaalitekniikan insinööri, joka toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa tutkinto-ohjelman vetäjänä. Hän on työskennellyt aiemmin Aalto yliopistossa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa tekstiilialan tutkimus- ja opetustehtävissä. Rissasen erikoisalueita ovat tekstiilikuidut, tekstiilien kierrätys ja tekstiilikemia.
Topiantti Äikäs on pitkän linjan kilpaveneilijä ja pursiseura-aktiivi Lappeenrannan Pursiseurasta. Hän on toiminut Suomen purjehdus- ja veneilyseuran ympäristökomitean puheenjohtajana ja edistänyt myös SPV:n Veneile vastuullisesti -ohjelmaa. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri aluesuunnittelusta ja filosofian tohtori kulttuurimaantieteestä. Äikäs työskentelee Mikkelissä alueellisen kehittämisen, kaupunkisuunnittelun ja -kehityksen asiantuntijana.
Miisa Mink on yrittäjä ja palkittu tasa-arvo- ja ympäristöaktivisti. Hän on impact-toimisto The Activist Agencyn perustaja ja Saimaa ilman kaivoksia -kansanliikkeen ja samannimisen yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja. Mink puhuu etenkin energiamurroksen kokonaisvaikutuksista ympäristöömme ja vesistöihimme.
Kevennä kuormaa -hankkeen Neljä vedenaikaa -viestintäkampanja käynnistyy keväällä
Venemessujen paneelikeskustelu oli alkusysäys Suomen vesistösäätiö sr:n ja Minun mereni ry:n yhteiselle viestintäkampanjalle Neljä vedenaikaa: Kevennä tulevaisuuden kemikaalikuormaa kaikkina vuodenaikoina. Keväällä käynnistyvän kampanjan tavoitteena on vahvistaa ihmisten kemikaalilukutaitoa. Näin kuluttajat oppivat tunnistamaan kotitalouksiensa ongelmakohtia, joihin voi itse vaikuttaa omaksumalla uusia toimintatapoja.
Helmikuun alussa Hangon rannoille ajautuneet kasvirasvat ovat näkyvä ja pysäyttävä esimerkki siitä, miten harmittomaltakin vaikuttava aine, voi olla suurissa määrissä ja hallitsemattomana vesistöillemme hyvin haitallista. Sen sijaan ikuisuuskemikaalit, kuten PFAS-yhdisteet sisältävät tuhansia eri kemikaaleja, jotka ovat haitallisia jo pieninä pitoisuuksina myös ihmisluontokappaleille. PFAS-yhdisteet hajoavat luonnossa erittäin hitaasti ja niiden poistaminen vedestä on kallista.
PFAS-yhdisteitä käytetään laajasti arjessa esimerkiksi paistinpannuissa, palonsammutusvaahdoissa, teknisissä vaatteissa, sisustustekstiileissä ja suksivoiteissa. Suurin osa ihmisen altistuksesta tulee kuitenkin ravinnon kautta. PFAS-yhdisteet kertyvät ihmisessä veren proteiinin, maksaan ja munuaisiin ja voivat aiheuttaa terveyshaittoja, kuten maksavaurioita, kilpirauhassairauksia, liikalihavuutta, lisääntymisongelmia ja syöpiä.
Kuluttaja päättää, mitä hän päästää kotitaloutensa viemäristä jätevesiin ja ulkoharrastuksistaan kaupungin hulevesiin. Kuluttajien käyttäytyminen ja valintojen vastuu on merkittävä, jos päättäjät eivät saa arjen kemikaaleja kuriin lainsäädännöllä.
Kun omaa kemikaalikuormaansa oppii vähentämään, myönteisiä muutoksia voi havaita vesistöjen lisäksi myös omassa terveydentilassaan.
Oma vesisuhde paras väylä vesien suojelijaksi ja arjen aktiiviseksi toimijaksi
Neljä vedenaikaa -viestintäkampanjan merikummina ja kasvona nähdään vapaasukeltaja Johanna Nordblad.
Meriharrastajien perustamassa Minun mereni ry:ssä tiedetään, että oma vesisuhde on väylä vesien suojelijaksi ja arjen aktiiviseksi toimijaksi. Sukeltajat ovat vesillä liikkujista ensimmäisiä, jotka näkevät veden tilan muutokset.
– Vapaasukeltaessa tunnen syvää rauhaa ja myös lapsenomaista iloa, jota koin pienenä sukellellessani. Parhaimmillaan saatan vain kellua aallokossa sukeltelemassa ja snorklailla puoliunenomaisessa tilassa. Keskityn vain hetkeen, sukeltamiseen ja kehon tuntemuksien havainnoitiin. Minusta tulee osa luontoa, Nordblad kuvailee.
Jos näkyvyys on ravinnekuormituksen vuoksi järvessä tai meressä heikko, sukeltaa voi vain rannoilla ja pinnalla ilman sukelluspoijua ja turvaköysiä. Sukelluskaveri pitää turvallisuussyistä nähdä koko ajan.
Saastunut ja samea vesi vie äkkiä ilon myös muista merellisistä harrastuksista, kuten veneilystä. Hyvä uutinen on, että ihan jokainen vesillä liikkuja voi vaikuttaa yksilönä tai yhteisön jäsenenä yhteisen kemikaalikuormamme keventämiseen.
Kevennä kuormaa -hanke, jonka osatoteutus Venemessujen paneelikeskustelu on, saa rahoituksen ympäristöministeriön Ahti-ohjelmasta (2023–2027). Ahti-ohjelman tavoitteena on saada ravinnekuormitus kuriin, maan rakenne kuntoon, haitta-aineet hallintaan sekä resurssit talteen ja käyttöön.
Hankkeen päätoteuttajat: Suomen vesistösäätiö sr. ja Minun mereni ry
Hankkeen yhteistyökumppanit: Ympäristötiedon foorumi, Suomen Lions, Suomen Rotaryt, Finnish Water Forum
Hankkeen ohjausryhmä:
Third Rock Oy, Leo Stranius
Vesilaitosyhdistys, Paula Linden
Lääketeollisuus ry, Arto Virtanen
Oulun yliopisto, Pekka Rossi
Etelä-Savon ELY-keskus, Esa Pekonen, Riina Tuominen ja Katri Senilä